Vahinko

Töissäpäivänä tapahtui hauska juttu töissä. Olin paistopisteella, hyllyjen takana. Ja tottakai piilossa kun olen niin pieni ihminen. Ylähyllyjen täyttämisessä joku asiakas oli ottamassa keskihyllyssä olevia donitseja (suoraan edessäni). Kahden sekunnin jälkeen kuului ääni, "Oijoiiiii...yhtäkkiä tuli käsi!"

Hän nauroi ja minä sanoin, "Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikytellä sinua."

Hän käveli ohi ja sanoi miehelle nauraen, "Tuo tyttö oli niin pieni, että..."

Noh, onneksi hänen mielestä se oli hauska juttu ha ha ha ha... 

Lipsahdus

Pari päivää sitten kun huomasin pääsiäissuklaata olevan myynnissä jo kaupassa, tapahtui pieni lipsahdus aivoissa. Minua väsytti aivan hirveästi silloin, joten oli ymmärrettävä että minun aivot eivät toimineet hyvin.

Minun aivot yritti rakentaa lauseen "Hei, pääsiäissuklaat ovat jo myynnissä. Mahdotonta" mutta mikä tuli mieleen oli "Hei, paskiaissuklaat...Hetkonen! Easter ei ole paskiainen, mutta pääsiäinen! Voi hyvänen aika!" :-D

Sitten tottakai piti maistella pääsiäissuklaata jo. Ostin nämä eilen. Namskis! Ehkä huomenna pitää ostaa lisää ha ha ha...

 

Uuden Pesualtaan Asennus

On ollut kiire. Halusin kirjoittaa postia täällä mutta ei ollut aikaa eikä energiä. Noh, tällä hetkellä olen talon vankina koska asentaja on asentamassa uuden pesualtaan kun vanhassa oli särö. Mieheni halusi asentaa bideesuihkun ja pyysin häntä ostamaan uuden pesualtaan samalla jotta asentaja voi asentaa molemmat samalla reissulla. 

Aluksi asentaja oli tulossa huomenna, mutta minulle soitettiin tänään jo. No, hyvähän se onkin. Aluksi halusin käydä kaupoissa tänään, mutta ehkä minun pitäisi peruuttaa sen. Ainakin ei tarvi enää herätä aikaisemmin huomenna ja voin nukkua pitkään, koska aluksi minulle sanottiin asentajan tulevan noin kello puoli kahdeksalta huomenna. 

Noh, aurinkoisina päivinä kevät tuntuu jo ilmassa. En pärjää enää ilman aurinkolaseja niinä päivinä. Jeeeeeee!!!!!

 

Hämennys

En ymmärrä miksi jotkut asiakkaat yrittävät laittaa tavaroitansa kaupan kassan hihnalle vaikka edessä oleva asiakas vasta aloitti laittamaan hänen tavaransa ja oli vielä paljon tavaroita kärryssä. Sitten takana oleva asiakas joutui pitämään hänen tavaransa kädellä tai molemmilla käsillä joten hihna ei liikuttanut niitä eteenpäin. Miksi he eivät voi odottaa kunnes edessä oleva asiakas on laittanut kaikki tavaransa hihnalle? 

En myöskään ymmärrä miksi joku (en halua kertoa kuka), joka oli luvannut tulla meille korjaamaan jotakin, ei voinut soittaa ovikelloa. Hän väitti koputtamassa ovea kymmenisen minuuttia ja sitten lähti pois kun kukaan ei avannut ovea. Olin odottanut häntä jo monta tuntia, mutten kuullut koputusta. Ovikello oli just oven vieressä ja eikä ole edes peitossa (ja se toimii, sen minä varmistin!). Outo tyyppi.
 

Vanheneminen

Töissä pari kaveria keskusteli vanhenemisesta ja miten nuorena oli semmoinen ajatus, että kolmekymmpiset ihmiset olivat jo niin vanhoja, mutta nyt kolmekymppisinä naisina ei tunnu olevan vanhoja eikä viisaita. Samat sanat, sanion. Sitten he keskustelivat kehon pienistä muutoksista ja olenkin huomannut niitä. Nämä muutokset on varsinkin selkeämpiä kun verrataan vanhat kuvat uusimpiin kuviin. En näytä niin viattomalta enää ja sillä sipuli.

Olen nyt tulossa kohti neljäkymppikerhoa ja tottakai ajatuksia kuolemastakin nousee esiin silloin tällöin. Lapsettomana naisena olen hyväksynyt mahdollisuuden olla vieraiden (hoitajien) armo jos elän niin kauan ja jos silloin en osaa asua omassa asunnossa enää. Joskus tulee pelko kun mietin pahimmista tapauksista, mutta yritän pyyhkiä pelkoja pois. Ei ole hyväksi jos elää pelon varjossa.

Olen sanonut miehelle, että jos kuolen ensin, hänen ei tarvitse järjestää mitään hienoja ja kalliita hautajaiset minulle. Itse asiassa, haluaisin polttohautauksen, mutta ehkä sekin ei ole parempi vaihtoehto koska lähin tuhkauspaikka on Oulussa. Noh, mitä käytännöllisempi ja halvempi vaihtoehto, sen parempi. Olen myös hyväksynyt sen, ettei kukaan muista minua kuolemani jälkeen. Tiedän sen olevan aika äärimäinen ajatus, mutta ainakin se on vapauttava.  
 

Uuden Vuoden Lupaus

Noniin...täällä ollaan taas kun uuden vuoden lupaukseni on lisää suomen kielen harjoitusta. Eli haluan kirjoittaa suomea säännöllisemmin ja oppia vaikeampaa kielioppiakin. On jo aika! Kyllä käytän suomea kokoajan töissä, mutta puhuminen on ihan eri asia kuin kirjoittaminen. Tällä hetkellä olen unohtanut kielioppia koska olen ollut laiska. Kunhan vain pärjäsin töissä ja muut ymmärsivät mitä minä tarkoitin, se siitä. En halua enää tyytyä siihen.

Lisäksi jossain vaiheessa tulevaisuudessa aion oppia japania taas, mutta haluan käydä läpi suomen kielen kielioppia vielä kerran. Lukiossa opiskelin japania noin kaksi vuotta ja unohdin jo melkein kaiken. Haluan matkustaa Japaniin joskus ja uskon pärjäävämme paremmin siellä jos osaan jonkin verran japania. Ainoa huoleni on aivojeni sotkeminen hehehehehhhh...Kuinka hyvin aivoni selviää uuden kielen opiskelemisesta? Nytkin joskus tuntuu, että ne tökkivät kun yritän vaihtaa kieltä nopeasti. Noh, ei voi mitään jos tuleekin lisää sotkua ha ha...

Viime vuonna en tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia ja se tuntui mukavalta vaihteeksi. Ei ollut mitään paineita, mutta tänä vuonna haluan lisää toimintoja. Tavoitteeseen pääseminen on kätevää, mutta siihen tarvitaan into ja itsekuri. Näillä mennään!


glitter-graphics.com

Uuden Vuoden Paukku

Uusi vuosi on alkanut surullisella tavalla. Erään ystäväni mies kuoli toissapäivänä yllättäen (ainakin mun mielestä). Tiesin että miehellä oli todettu syöpä jo monta vuotta sitten, mutta silti oli vaikeaa uskoa hänen olevan poissa. Ystäväni ilmoitti tämän järkyttävän uutisen FB:n kautta ja hän lisäsi, että lähtö oli rauhallinen. Viime vuoden syksynä kun viimeksi näin heidät, mies näytti laihemmalta mutta terveeltä.

Kun näin uutisen aamulla ennen töihin menoa, automaattisesti järki otti vallan. Tunteet olivat tungettu taustalle koska olin aivan liian shokissa ja ilmeisesti tajusin tarvitsevani järjen käyttöä enemmän töissä. Vasta kun tulin takaisin kotiin aloin itkemään. Nyt mietin mitä voin tehdä ystävälleni, varsinkin kun hän ei asu täällä enää.

Itse asiassa, aamulla suuri pelko vallasi minut vähän aikaa, koska mieheni kuolema on/olisi pahin painajaiseni. Vaikka rakastan Suomea ja elämääni, rakastan miestäni enemmän. Olen halannut miestäni niin monta kertaa tämän uutisen jälkeen ja yöllä olen yrittänyt kuunnella onko hän vielä hengissä. Totta puhuen, olemme molemmat sanoneet haluavamme kuolla yhdessä. Se olisi paras tapa lähteä...mutta saa nähdä milloin ja milla tavalla kuolemme. 

Nämä kynttillät on sytytetty ystäväni miehelle...maailma on menettänyt taas ihanan miehen. 


glitter-graphics.com