Töissäpäivänä tapahtui hauska juttu töissä. Olin paistopisteella, hyllyjen takana. Ja tottakai piilossa kun olen niin pieni ihminen. Ylähyllyjen täyttämisessä joku asiakas oli ottamassa keskihyllyssä olevia donitseja (suoraan edessäni). Kahden sekunnin jälkeen kuului ääni, "Oijoiiiii...yhtäkkiä tuli käsi!"
Hän nauroi ja minä sanoin, "Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikytellä sinua."
Hän käveli ohi ja sanoi miehelle nauraen, "Tuo tyttö oli niin pieni, että..."
Noh, onneksi hänen mielestä se oli hauska juttu ha ha ha ha...
Pari päivää sitten eräs mummo kävi kaupassa. Hän käveli suoraan kassalle ja ojensi minulle kaksi isoa tyhjää pulloa. En ymmärtänyt mitä hän oikein halusi, joten kysyin olivatko pullokoneet rikki vai mitä. Hän kysyi missä pullokoneet olivat. Täääähhh???
Näytin hänelle missä ne olivat, mutta huomasin miten hämmentynyt hän oli pullokoneiden ääressä. Niin kuin hän yritti etsiä jotakin. Näytin hänelle mihin pullojen piti laittaa ja hän yritti laittaa ensimmäisen pullon väärinpäin. Niinpä minun piti näyttää hänelle miten se toimi ja sitten kun molemmat pullot olivat jo laitettu koneeseen, painoin vihreänapin, otin kuitin, ja ojensin kuitin hänelle. "Sillä lailla," sanoin hänelle.
Tämä mummo ei ole kovin vanha eikä ole ensimmaista kertaa kaupassa, joten ihmettelen miksi hän ei tiennyt tästä asiasta. No, muistan selvästi meidän ensitapaamisen. Hän oli ärtyneen näköinen silloin, niin kuin hän halusi purkaa tunteitaan minulle. Hän sanoi minulle olevansa eläkeläinen ja eläkeaika oli paska väihe. Hän sanoi närkästyneenä, "Älä koskaan lopeta työskentelyä! Eläkeaika on tylsää!"
Hän kertoi minulle mitä hän teki ennen ja sitten hän valitti tästä ja tuosta. Vaikka hän oli maksanut ostoksensa ja aloin jo palvella seuraavaa asiakasta, hän seisoi vielä edessäni eikä näyttänyt lähtevän pois kassalta. Yritin kuunnella hänen tarinansa niin hyvin kuin pystyin, vaikka se oli vähän vaikeaa koska minun pitikin keskittyä jo seuraavaan asiakkaani. Mutta vihdoinkin ennen kuin seuraavan asiakkaani piti maksoi ostoksensa, hän lähti pois vastahakoisen näköisenä.
Asiakkaat ovat kaikenlaisia! Onneksi en ole koskaan kohdannut liian vaikeita asiakkaita.

glitter-graphics.com
Eräänä iltana töissä ennen kauppa meni kiinni, olin moppaamassa lattia kun joku asiakas tuli. Kuunnellessani hänen ääntä pyytäämään apua, käännyin ympäri ja heti näin pettymyksen hänen kasvoissaan. Kai hän epäili etten ymmärtänyt paljon suomea. Oli hauska ilme! Silti hän kysyi minulta apua kuitenkin koska kauppa oli aika tyhjä ja työkaverini ei ollut näkyvissä.
Hän halusi ostaa kalaoljykapseleita ja näytin hänelle missäpäin ne olivat. Hän tuli perässäni hitaasti sanoen että hänellä oli jalkakramppi. Näytin hänelle kaksi vaihtoehtoa ja hän valitsi yhden niistä. Sitten hän sanoi, että hänen kramppi oli pahempi ja hän kysyi jos meiltä löytyy merisuolaa. Käskin hänen odottamaan paikallaan koska näytti siltä, että hänellä oli kovat tuskat. Hän kiitti minua, juoksin perälle hakemaan merisuolaa, sitten ojensin merisuolapaketin hänelle.
Hän aukaisi paketin heti ja kertoi minulle, että merisuola auttoi poistamaan kramppia. Hän otti vähän merisuolaa käteensä ja sitten laittoi sitä suuhuunsa. Otin merisuolapaketin ja kalaoljypaketin häneltä ja sanoin sille, "Ei ole hoppua." Menin kassalle odottamaan ja noin 15 sekunnin jälkeen hän tuli maksamaan ostoksensa. Hänen oikea jalksansa oli lähes sataprosentisesti parantunut. Mainiota! En edes tiennytkään, että merisuola tepsi kramppiin.
Onneksi silloin voisin auttaa häntä, mutta jos en ymmärtänyt mitä hän halusi, voin aina kutsua työkaverini ja kysyä hänen apuansa. No, loppujen lopuksi tällaisilla kasvoilla on oma etunsa, koska uusi asiakas aina puhuu minulle hitaasti ja sekin auttaa minua ymmärtämään paremmin mitä hän haluaa tai tarvitsee.
Pari viikkoa sitten joku pariskunta tuli käymään töissä. Ilmeisesti he olivat käyneet meilläkin sillöin tällöin, mutta en muista heitä hyvin koska he eivät ole vakioasiakkaita.
Mies: "Ai...sie oot viihtynyt täällä. Se oli jo viime vuonna kun näin sut viimeksi."
Minä: "Ai jaa..." (yritin muista kuka hän oli)
Nainen: "Eiiiikäääää!!! Se oli pääsiäisenä!"
Minä nauroin. Ei voinut muuta koska silloin minäkin muistin kun he kävivät yhdessä pääsiäisenä.
Sitten eräänä päivänä joku eri pariskunta tuli käymään. En ole nähnyt heitä ennen.
Mies: (yritti lukea nimilapuani) "Am...onks se Amelia vai Amalia?"
Minä: "Amelia."
Mies: "Onpa harvinainen nimi!"
Minä: "Jaaaa..." (en ollut varma miksi se sanoi niin)
Mies: "Onks se saamelainen nimi?"
Minä: (nauroin) "EIIIIII...se on indonesialainen nimi."
Mies: "Ai jaaaaa, no sitten! Mie vain luulin, että pohjoisessa on paljon erikoisnimiä."
Eräs mummo kävi kaupassa ja sen nostaessaan tavaroita hihnalle, tämä keskustelu alkoi:
Mummo: Eikö tyvär paleltu?
Minä: No eiiiii...
Mummo: Onko kotimaassasi koskaan kylmää?
Minä: Ei. Alin lämpötila on ehkä noin +18'C.
Mummo: Jaa...tuleeko ikävä?
Minä: Joskus, mutta ei niin paljon.
Mummo: Mistä syystä tulit tänne?
Minä: Miehen takia.
Mummo: Onko sulla hyvä mies?
Minä. On. Onneksi. :-D
Mummo: Oletko tehnyt lapsia?
Minä: Ei.
Silloin pelkäsin mitä se aikoi sanoa seuraavaksi. En halunnu kuulla "Varmaan ne tulee, kun ne tulee" tai "Ettekö halua lapsia?" tai jotain sellaista.
Onneksi, se vastasi, "On se kivaa, että olet täällä."
Mikä helpotus! Hymy nousi huulilleni ja se oli paras vastaus, mikä olisi voinu kuulla. Kiitos vain, mummo, kiitos, kiitos, kiitos! :-D
Eilen joku mies kävi kaupassa ja antoi mulle yhden pullonpalautuslapun. Skannasin sen ja meinasin pyytää nimmarinsa kuittiin, koska sillä ei ole ostoksia, mutta ennen kuin ehdin kysyä, se sanoi, "Blue."
Täääähhhh? Excuse moi?
Sitten se selitti, "L&M blue."
Ai jaaaaa...okei sitten. Annoin yhden askin L&M sille ja se lähti, mut yks kysymys jäi vaivaamaan: Miks se luuli, että ymmärsin mitä "blue" tarkoitti? Ihmeellistä!