Odottamaton Vastaus

Eräs mummo kävi kaupassa ja sen nostaessaan tavaroita hihnalle, tämä keskustelu alkoi:

Mummo: Eikö tyvär paleltu?
Minä: No eiiiii...
Mummo: Onko kotimaassasi koskaan kylmää?
Minä: Ei. Alin lämpötila on ehkä noin +18'C.
Mummo: Jaa...tuleeko ikävä?
Minä: Joskus, mutta ei niin paljon.
Mummo: Mistä syystä tulit tänne?
Minä: Miehen takia.
Mummo: Onko sulla hyvä mies?
Minä. On. Onneksi. :-D
Mummo: Oletko tehnyt lapsia?
Minä: Ei.

Silloin pelkäsin mitä se aikoi sanoa seuraavaksi. En halunnu kuulla "Varmaan ne tulee, kun ne tulee" tai "Ettekö halua lapsia?" tai jotain sellaista.

Onneksi, se vastasi, "On se kivaa, että olet täällä."

Mikä helpotus! Hymy nousi huulilleni ja se oli paras vastaus, mikä olisi voinu kuulla. Kiitos vain, mummo, kiitos, kiitos, kiitos! :-D

Baby Jane

Ostin kirjan Helsingin lentokentän kirjakaupasta ennen kuin meiän kone lähti Wieniin. En ehtiny katsella kaikki kirjat, joten nappasin sen heti ku näin ton Oksasen kirjan (lisäksi se oli halpa). En tiennyt mistä se kertoi, koska kirjan kannessa ei kerrota mitään muuta paitsi kehuja. Siksi olin yllättynyt ku aloin lukemaan sitä koneessa. Voi voi...mikä kirja!

En voi sanoa, että tykkään siitä kovasti, mut se avasi uuden maailman mulle. En oikein ymmärrä masentuneiden elämää, joten oli mielenkiintoista lukea sen läpi. Aavistin jo alusta asti, että kirjassa oli varmasti synkkä loppu, mut yllätyin kuitenkin kun luin mitä tapahtui. Oijoi...toivoisin paremman lopun. Toivoisin, toivoisin, toivoisin...haluaisin kerjätä, "Älä nyt mene pimeyden puolelle. Mene valon puolelle! Älä nyttttt...!"

Ehkä se sittenkin on hyvä kirja, koska se sai mut tuntemaan näin. Nyt kannattaa lukea Puhdistus loppuun asti. Aloin lukemaan sitä jo kauan kauan sitten, mut se jäi kesken. 

Ikärajavalvonta

Töissä kun kysytiin henkkareita, jotkut nuoret valitti, "Mut kysyit jo kerran multa." 

Teki mieli sanoa niille, "Kuulepas, hei, joka päivä töissä näen pari sataa ihmistä. Miten voin muista sut? Jos sulla on 2 päätä, sit VARMASTI muistan sut." 

Mut tietysti en sanonut sitä ääneen. Nauroin vain ja pudistin päätäni. Ehkä ens kertaa pitää sanoa mitä haluan sanoa.

Kerran kysytiin henkkari tytöltä ja ottaessan sen lompakostaan, se kikutti. Ihmettelin miksi se alkoi kikuttamaan tuolla lailla (se kikutti vielä antaessaan sen mulle). Kun katsoin henkkarinsa, huomasin että se oli jo 25 v. Jaaaaaaaa...se oli kai iloinen, että luulin sen olevan niin nuorena vielä ha ha...
 

Blue

Eilen joku mies kävi kaupassa ja antoi mulle yhden pullonpalautuslapun. Skannasin sen ja meinasin pyytää nimmarinsa kuittiin, koska sillä ei ole ostoksia, mutta ennen kuin ehdin kysyä, se sanoi, "Blue."

Täääähhhh? Excuse moi?



Sitten se selitti, "L&M blue."

Ai jaaaaa...okei sitten. Annoin yhden askin L&M sille ja se lähti, mut yks kysymys jäi vaivaamaan: Miks se luuli, että ymmärsin mitä "blue" tarkoitti? Ihmeellistä!

Kevät Tulee

Ennen kuin muutin Suomeen, en ees uskonut miten kuumaa täällä voisi olla. Luulin vain että täällä voi olla lämmintä, mut ei läheskään kuumaa, vaikka Arttu oli kertonut mulle että kesällä lämpötilä nousisi jopa 30 astetta. Silti mua vieläkin hämmästyttää ku ilma lampenee ja lampenee koko ajan.

Nyt ku oon asunut täällä jo 5 vuotta, ymmärrän paremmin miksi keväällä halutaan lähteä lämpimään paikkaan. Talvi hallitsee meitä 6-7 kk vuodessa ja vaikka en inhoa lunta, silti välillä kaipaan olla selaisessa paikassa, missä on paljon kukkivia kukkia ja missä ei tarvita paksuja sukkia, saappaita eikä talvitakkia.

Vaikka minusta lumeen peittynyt maa on kaunista, inhoan liukasta keliä. Muutin Suomeen keväällä ja silloinkin oli liukas keli. En tiennyt piikeistä silloin, joten kävelin niin hitaasti kuin pystyin ku en halunnut loukata itseäni.

Muistan ku kerran halusin käydä kaupassa, mun piti kävellä tosi liukasta jalkakäytävää kaupan lähellä ja pelkäsin kauheasti kaatumista. Yritäessäni olla kaatumatta liukaalla jäällä, näin pari metriä edessäni jonkun naisen, jolla oli 5 sentin korkosaappaat jalassa. Se hyppi jäällä yhdeltä jalalta toiselle taitavasti niin kuin olisi tanssimassa. Uskomatonta! Onneksi nykyään ei tarvitse enää pelätä liukasta keliä. Pitää vain laittaa piikkit jalassa ja se siitä!

glitter-graphics.com

Ma, 19.03.2012

Tänään sinnittelin töissä, vaikka välillä mua huimasi jostain syystä ja pari kertaa tunsin nipistyksen oikeassa korvassa. Tosi kumma. Silti hyvinhän meni ku oli aika lyhyt vuoro. Noh, nyt ei huimaa enää, mut väsyttää kovasti. Onneksi on pari vapaapäivää edessä.

Oli mukavaa ku joku mummo antoi mulle Suffelin tänään. Se osti 8 niitä ja heitti 7 laukkuunsa ennen ku se maksoi ostoksensa. Meinasin sanoa sille, että yksi jäi hihnalle, mut ennen sitä se ehti jo sanoa mulle, "Tää on sulle."

Aijaijaiiii...ihana ihana ihanaaaaaaa mummo!

Aamulla mulla oli piikit jalassa ku pelkäsin kaikialla olevan liukasta, mut onneksi ei se ollutkaan kovin liukasta, joten töitten jälkeen ku pyöräilin kotiin en käyttänyt niitä enää. Ennen kotiinmenoa pistäydyin kirjakaupassa koska halusin löytää lahjan Artulle. Siellä oli pari kovakantista paksua Aku Ankkaa ja valitsin yhden niistä. Sieltä pyöräilin nopeasti kotiin ku oli jo kova nälkä. Kotona odotti jo herkullista pizzaa ha haaaaahhhhh...Nyt voin levätä kunnolla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.