Vahinko

Töissäpäivänä tapahtui hauska juttu töissä. Olin paistopisteella, hyllyjen takana. Ja tottakai piilossa kun olen niin pieni ihminen. Ylähyllyjen täyttämisessä joku asiakas oli ottamassa keskihyllyssä olevia donitseja (suoraan edessäni). Kahden sekunnin jälkeen kuului ääni, "Oijoiiiii...yhtäkkiä tuli käsi!"

Hän nauroi ja minä sanoin, "Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikytellä sinua."

Hän käveli ohi ja sanoi miehelle nauraen, "Tuo tyttö oli niin pieni, että..."

Noh, onneksi hänen mielestä se oli hauska juttu ha ha ha ha... 

Lipsahdus

Pari päivää sitten kun huomasin pääsiäissuklaata olevan myynnissä jo kaupassa, tapahtui pieni lipsahdus aivoissa. Minua väsytti aivan hirveästi silloin, joten oli ymmärrettävä että minun aivot eivät toimineet hyvin.

Minun aivot yritti rakentaa lauseen "Hei, pääsiäissuklaat ovat jo myynnissä. Mahdotonta" mutta mikä tuli mieleen oli "Hei, paskiaissuklaat...Hetkonen! Easter ei ole paskiainen, mutta pääsiäinen! Voi hyvänen aika!" :-D

Sitten tottakai piti maistella pääsiäissuklaata jo. Ostin nämä eilen. Namskis! Ehkä huomenna pitää ostaa lisää ha ha ha...

 

Uuden Pesualtaan Asennus

On ollut kiire. Halusin kirjoittaa postia täällä mutta ei ollut aikaa eikä energiä. Noh, tällä hetkellä olen talon vankina koska asentaja on asentamassa uuden pesualtaan kun vanhassa oli särö. Mieheni halusi asentaa bideesuihkun ja pyysin häntä ostamaan uuden pesualtaan samalla jotta asentaja voi asentaa molemmat samalla reissulla. 

Aluksi asentaja oli tulossa huomenna, mutta minulle soitettiin tänään jo. No, hyvähän se onkin. Aluksi halusin käydä kaupoissa tänään, mutta ehkä minun pitäisi peruuttaa sen. Ainakin ei tarvi enää herätä aikaisemmin huomenna ja voin nukkua pitkään, koska aluksi minulle sanottiin asentajan tulevan noin kello puoli kahdeksalta huomenna. 

Noh, aurinkoisina päivinä kevät tuntuu jo ilmassa. En pärjää enää ilman aurinkolaseja niinä päivinä. Jeeeeeee!!!!!

 

Hämennys

En ymmärrä miksi jotkut asiakkaat yrittävät laittaa tavaroitansa kaupan kassan hihnalle vaikka edessä oleva asiakas vasta aloitti laittamaan hänen tavaransa ja oli vielä paljon tavaroita kärryssä. Sitten takana oleva asiakas joutui pitämään hänen tavaransa kädellä tai molemmilla käsillä joten hihna ei liikuttanut niitä eteenpäin. Miksi he eivät voi odottaa kunnes edessä oleva asiakas on laittanut kaikki tavaransa hihnalle? 

En myöskään ymmärrä miksi joku (en halua kertoa kuka), joka oli luvannut tulla meille korjaamaan jotakin, ei voinut soittaa ovikelloa. Hän väitti koputtamassa ovea kymmenisen minuuttia ja sitten lähti pois kun kukaan ei avannut ovea. Olin odottanut häntä jo monta tuntia, mutten kuullut koputusta. Ovikello oli just oven vieressä ja eikä ole edes peitossa (ja se toimii, sen minä varmistin!). Outo tyyppi.
 

Vanheneminen

Töissä pari kaveria keskusteli vanhenemisesta ja miten nuorena oli semmoinen ajatus, että kolmekymmpiset ihmiset olivat jo niin vanhoja, mutta nyt kolmekymppisinä naisina ei tunnu olevan vanhoja eikä viisaita. Samat sanat, sanion. Sitten he keskustelivat kehon pienistä muutoksista ja olenkin huomannut niitä. Nämä muutokset on varsinkin selkeämpiä kun verrataan vanhat kuvat uusimpiin kuviin. En näytä niin viattomalta enää ja sillä sipuli.

Olen nyt tulossa kohti neljäkymppikerhoa ja tottakai ajatuksia kuolemastakin nousee esiin silloin tällöin. Lapsettomana naisena olen hyväksynyt mahdollisuuden olla vieraiden (hoitajien) armo jos elän niin kauan ja jos silloin en osaa asua omassa asunnossa enää. Joskus tulee pelko kun mietin pahimmista tapauksista, mutta yritän pyyhkiä pelkoja pois. Ei ole hyväksi jos elää pelon varjossa.

Olen sanonut miehelle, että jos kuolen ensin, hänen ei tarvitse järjestää mitään hienoja ja kalliita hautajaiset minulle. Itse asiassa, haluaisin polttohautauksen, mutta ehkä sekin ei ole parempi vaihtoehto koska lähin tuhkauspaikka on Oulussa. Noh, mitä käytännöllisempi ja halvempi vaihtoehto, sen parempi. Olen myös hyväksynyt sen, ettei kukaan muista minua kuolemani jälkeen. Tiedän sen olevan aika äärimäinen ajatus, mutta ainakin se on vapauttava.  
 

Uuden Vuoden Lupaus

Noniin...täällä ollaan taas kun uuden vuoden lupaukseni on lisää suomen kielen harjoitusta. Eli haluan kirjoittaa suomea säännöllisemmin ja oppia vaikeampaa kielioppiakin. On jo aika! Kyllä käytän suomea kokoajan töissä, mutta puhuminen on ihan eri asia kuin kirjoittaminen. Tällä hetkellä olen unohtanut kielioppia koska olen ollut laiska. Kunhan vain pärjäsin töissä ja muut ymmärsivät mitä minä tarkoitin, se siitä. En halua enää tyytyä siihen.

Lisäksi jossain vaiheessa tulevaisuudessa aion oppia japania taas, mutta haluan käydä läpi suomen kielen kielioppia vielä kerran. Lukiossa opiskelin japania noin kaksi vuotta ja unohdin jo melkein kaiken. Haluan matkustaa Japaniin joskus ja uskon pärjäävämme paremmin siellä jos osaan jonkin verran japania. Ainoa huoleni on aivojeni sotkeminen hehehehehhhh...Kuinka hyvin aivoni selviää uuden kielen opiskelemisesta? Nytkin joskus tuntuu, että ne tökkivät kun yritän vaihtaa kieltä nopeasti. Noh, ei voi mitään jos tuleekin lisää sotkua ha ha...

Viime vuonna en tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia ja se tuntui mukavalta vaihteeksi. Ei ollut mitään paineita, mutta tänä vuonna haluan lisää toimintoja. Tavoitteeseen pääseminen on kätevää, mutta siihen tarvitaan into ja itsekuri. Näillä mennään!


glitter-graphics.com

Uuden Vuoden Paukku

Uusi vuosi on alkanut surullisella tavalla. Erään ystäväni mies kuoli toissapäivänä yllättäen (ainakin mun mielestä). Tiesin että miehellä oli todettu syöpä jo monta vuotta sitten, mutta silti oli vaikeaa uskoa hänen olevan poissa. Ystäväni ilmoitti tämän järkyttävän uutisen FB:n kautta ja hän lisäsi, että lähtö oli rauhallinen. Viime vuoden syksynä kun viimeksi näin heidät, mies näytti laihemmalta mutta terveeltä.

Kun näin uutisen aamulla ennen töihin menoa, automaattisesti järki otti vallan. Tunteet olivat tungettu taustalle koska olin aivan liian shokissa ja ilmeisesti tajusin tarvitsevani järjen käyttöä enemmän töissä. Vasta kun tulin takaisin kotiin aloin itkemään. Nyt mietin mitä voin tehdä ystävälleni, varsinkin kun hän ei asu täällä enää.

Itse asiassa, aamulla suuri pelko vallasi minut vähän aikaa, koska mieheni kuolema on/olisi pahin painajaiseni. Vaikka rakastan Suomea ja elämääni, rakastan miestäni enemmän. Olen halannut miestäni niin monta kertaa tämän uutisen jälkeen ja yöllä olen yrittänyt kuunnella onko hän vielä hengissä. Totta puhuen, olemme molemmat sanoneet haluavamme kuolla yhdessä. Se olisi paras tapa lähteä...mutta saa nähdä milloin ja milla tavalla kuolemme. 

Nämä kynttillät on sytytetty ystäväni miehelle...maailma on menettänyt taas ihanan miehen. 


glitter-graphics.com

Kesän Alku

Kesäfiilis ilmassa alkaa kun uskallan pyöräillä täysillä vauhdilla ilman kaatumisen pelkoa koska jalankäytävällä ei ole enää lunta eikä jäätä.

JEEEEEEEEEEEEEESSSSSSSSSSSSSS!!!!
 

glitter-graphics.com

Kahvin Vaikutus

Tykkään kahvin juomisesta, mutta en uskalla juoda sitä jos minulla on aamuvuoro seuraavana päivänä. Itse asiassa, uskallan juoda kahvia vain kun minulla on vapaa päivä tai pari sen jälkeen, koska kahvin juominen saa minut valvomaan yöllä. Vaikka kuinka väsyneeltä tunnen, kahvi saa aivoni menemään ylikierroksille niinkuin se pupu Energizer pariston mainoksessa LOL!!!

En tykkää mustasta kahvista. Juon kahvia maidon ja sokerin kera. Indonesiassa harvoin join kahvia ja mielestäni Suomessa on vahvempaa kahvia verrattuna Indonesiaan. Viime kertaa kun kävimme Indonesiassa, otimme mukaan suomalaisen kahvia ja kälyni halusi maista sitä. Sen jälkeen hän sanoi miten vahvaa se oli ja hän ei saanut nukuttua yöllä. Voi raukka!

Indonesiassa join kahvia ilman pullaa (ja ei haittaa jos kahvi oli kylmää), mutta nyt olen tottunut juomaan kahvia pullan kanssa. Aluksi tuntui, että täällä juodaan liikaa kahvia ja syödään liikaa pullaa, mutta katsopas mihin olen tottunut tekemään nyt kun olen asunut täällä jo 6 vuotta! Ha ha ha ha ha...
 

Mukava Yllätys

Joskus elämä yllättää
Mukavalla tavalla
Korkealle sielu lentää
Murheita vailla

glitter-graphics.com

Hämmentynyt Mummo

Pari päivää sitten eräs mummo kävi kaupassa. Hän käveli suoraan kassalle ja ojensi minulle kaksi isoa tyhjää pulloa. En ymmärtänyt mitä hän oikein halusi, joten kysyin olivatko pullokoneet rikki vai mitä. Hän kysyi missä pullokoneet olivat. Täääähhh??? 

Näytin hänelle missä ne olivat, mutta huomasin miten hämmentynyt hän oli pullokoneiden ääressä. Niin kuin hän yritti etsiä jotakin. Näytin hänelle mihin pullojen piti laittaa ja hän yritti laittaa ensimmäisen pullon väärinpäin. Niinpä minun piti näyttää hänelle miten se toimi ja sitten kun molemmat pullot olivat jo laitettu koneeseen, painoin vihreänapin, otin kuitin, ja ojensin kuitin hänelle. "Sillä lailla," sanoin hänelle.


Tämä mummo ei ole kovin vanha eikä ole ensimmaista kertaa kaupassa, joten ihmettelen miksi hän ei tiennyt tästä asiasta. No, muistan selvästi meidän ensitapaamisen. Hän oli ärtyneen näköinen silloin, niin kuin hän halusi purkaa tunteitaan minulle. Hän sanoi minulle olevansa eläkeläinen ja eläkeaika oli paska väihe. Hän sanoi närkästyneenä, "Älä koskaan lopeta työskentelyä! Eläkeaika on tylsää!" 

Hän kertoi minulle mitä hän teki ennen ja sitten hän valitti tästä ja tuosta. Vaikka hän oli maksanut ostoksensa ja aloin jo palvella seuraavaa asiakasta, hän seisoi vielä edessäni eikä näyttänyt lähtevän pois kassalta. Yritin kuunnella hänen tarinansa niin hyvin kuin pystyin, vaikka se oli vähän vaikeaa koska minun pitikin keskittyä jo seuraavaan asiakkaani. Mutta vihdoinkin ennen kuin seuraavan asiakkaani piti maksoi ostoksensa, hän lähti pois vastahakoisen näköisenä.

Asiakkaat ovat kaikenlaisia! Onneksi en ole koskaan kohdannut liian vaikeita asiakkaita. 
 

glitter-graphics.com

Tällaiset Kasvot

Eräänä iltana töissä ennen kauppa meni kiinni, olin moppaamassa lattia kun joku asiakas tuli. Kuunnellessani hänen ääntä pyytäämään apua, käännyin ympäri ja heti näin pettymyksen hänen kasvoissaan. Kai hän epäili etten ymmärtänyt paljon suomea. Oli hauska ilme! Silti hän kysyi minulta apua kuitenkin koska kauppa oli aika tyhjä ja työkaverini ei ollut näkyvissä. 

Hän halusi ostaa kalaoljykapseleita ja näytin hänelle missäpäin ne olivat. Hän tuli perässäni hitaasti sanoen että hänellä oli jalkakramppi. Näytin hänelle kaksi vaihtoehtoa ja hän valitsi yhden niistä. Sitten hän sanoi, että hänen kramppi oli pahempi ja hän kysyi jos meiltä löytyy merisuolaa. Käskin hänen odottamaan paikallaan koska näytti siltä, että hänellä oli kovat tuskat. Hän kiitti minua, juoksin perälle hakemaan merisuolaa, sitten ojensin merisuolapaketin hänelle. 

Hän aukaisi paketin heti ja kertoi minulle, että merisuola auttoi poistamaan kramppia. Hän otti vähän merisuolaa käteensä ja sitten laittoi sitä suuhuunsa. Otin merisuolapaketin ja kalaoljypaketin häneltä ja sanoin sille, "Ei ole hoppua." Menin kassalle odottamaan ja noin 15 sekunnin jälkeen hän tuli maksamaan ostoksensa. Hänen oikea jalksansa oli lähes sataprosentisesti parantunut. Mainiota! En edes tiennytkään, että merisuola tepsi kramppiin.

Onneksi silloin voisin auttaa häntä, mutta jos en ymmärtänyt mitä hän halusi, voin aina kutsua työkaverini ja kysyä hänen apuansa. No, loppujen lopuksi tällaisilla kasvoilla on oma etunsa, koska uusi asiakas aina puhuu minulle hitaasti ja sekin auttaa minua ymmärtämään paremmin mitä hän haluaa tai tarvitsee. 
 

Hauskoja Tapahtumia

Pari viikkoa sitten joku pariskunta tuli käymään töissä. Ilmeisesti he olivat käyneet meilläkin sillöin tällöin, mutta en muista heitä hyvin koska he eivät ole vakioasiakkaita.

Mies: "Ai...sie oot viihtynyt täällä. Se oli jo viime vuonna kun näin sut viimeksi."
Minä: "Ai jaa..." (yritin muista kuka hän oli)
Nainen: "Eiiiikäääää!!! Se oli pääsiäisenä!"

Minä nauroin. Ei voinut muuta koska silloin minäkin muistin kun he kävivät yhdessä pääsiäisenä. 

Sitten eräänä päivänä joku eri pariskunta tuli käymään. En ole nähnyt heitä ennen.

Mies: (yritti lukea nimilapuani) "Am...onks se Amelia vai Amalia?"
Minä: "Amelia."
Mies: "Onpa harvinainen nimi!"
Minä: "Jaaaa..." (en ollut varma miksi se sanoi niin)
Mies: "Onks se saamelainen nimi?"
Minä: (nauroin) "EIIIIII...se on indonesialainen nimi."
Mies: "Ai jaaaaa, no sitten! Mie vain luulin, että pohjoisessa on paljon erikoisnimiä."

Iso Poika

Ken, veljeni poika, on ollut lastentarhassa 4 päivää. Hän täyttää 4 vuotias parin kuukauden päästä. Luokassa on 2 opettajaa, 14 tyttöä, ja 9 poikaa. 

Perjantai oli hänen kolmas päivä siellä ja hän käveli jo käsi kädessä jonkun tytön kanssa. Eikö olekin ihanaa??? Voin kuvitella sen, koska viime vuonna kun kävimme ostoskeskuksessa Bandungissa, se otti käteni ja Artun käden ja kävelimme yhdessä sillä lailla vähän aikaa. :-D 

Aika kuluu todella nopeasti. Tuntuu siltä, että vastahan se syntyi. Arttu ja minä olimme siellä synnytyshuoneen vieressä kun Kenin äiti ponnisti hänet ulos. Olimme odotushuoneessa muiden sukulaisten kans (kuten äitini, Kenin äidin vanhemmat, veli, setä ja täti) pari tuntia kunnes synnytys alkoi. Veljeni jäi synnytyshuoneeseen hänen vaimonsa kanssa. 

Kenin äidiltä meni lapsivedet iltapäivällä ja hän ja hänen äiti lähtivät heti sairaalaan. Silloin ei ollut vielä supistuksia, joten ääkäri antoi lääkettä tipalla ja noin puolen tunnin jälkeen supistukset alkoivat lääkeen avulla. Kun minä, Arttu, ja äitini tuli sairaalaan, veljeni oli syöttämässä hänen vaimonsa, jotta kun synnytys alkoi, hänellä olisi tarpeeksi voima ponnistaa lapsen ulos. Onneksi avautumisvaihe ei kestänyt liian kauan (vain pari tuntia). 

Oli jännittävä ilta! Kun avautumisvaihe päättyi ja lääkäri tuli sisään, tiesimme että synnytys oli alkamassa. Se tapahtui niin nopeasti. Veljeni sanoi, että hänen vaimonsa piti vain ponnistaa kaksi kertaa ja se siitä! Kuulimme Kenin itkua ja vähän ajan päästä hoitaja meni ulos Kenin kanssa. Hän oli niiiiiinnn pieni ja ryppyinen he he hehhhh...Sitten hoitaja vei hänet vauvahuoneeseen. 
Ken ei ole enää vauva. Hän puhuu paljon ja tietääkin paljon asioita. On kunnia seurata hänen kehitystä ja kasvua. 

Sukunimi

Anoppini osti Kelujärvi nimeltä kirjan. Se kertoo Kelujärven vanhoista asukkaista mukaan lukien mieheni pappa. Mieheni papan sukunimi oli äidinsä kylän nimi. Sen jälkeen kun mieheni pappa ja mummo asuivat Kelujärvellä, pappa päätti vaihtaa sukunimensä koska tapahtui usein sekaannus postin kanssa. Silloin oli tapana kirjoittaa kirjekuoreihin vastanottajan nimi ilman osoitetta (paitsi kylän nimi), joten jos kylässä asuu kaksi (tai enemmän) asukasta, joilla on sama sukunimi, postinjakaja ei tiennyt kummalle kirje piti antaa. Sen takia mieheni pappa sitten päätti ottaa hänen pappansa sukunimen.

Minusta sukunimi on hyvä juttu jos haluaa seurata oman suvun historian. Kun minä ja veljeni synnyimme, isämme ei saanut lupaa lisätä hänen sukunimensä syntymätodistuksiimme. En ymmärrä miksi hallitus teki sen, mutta emme olleet ainoita uhreja. He, jotka syntyivät niinä vuosina, yleensä jäävät ilman heidän isien sukunimiä. Mutta toisaalta, meidän isän "sukunimi" ei ole hänen oikeaa sukunimeä, koska hän vaihtoi nimensä indonesialaiseksi (elikkä hän valitsi itse indonesialaisen etunimen ja sukunimen ja sitten teki virallisen nimenvaihdon). Äitinikin teki samanlaisen tempun nuorena. Jos haluaisin säilyttää isäni vanhan suvun nimen, se olisi sitten "Oey". 


glitter-graphics.com

Matkustaminen

Eräs sukulaisnainen vasta jäi eläkkeelle. Se haluaa matkustaa äitini kans johonkiin kivaan paikkaan. Äitini on nykyään veljeni pojan hoitaja, mut kohta poika menee lastentarhaan 5 päivä viikossa, 3-4 tuntia päivässä. Veljeni kehottaa äitiä lähtemään matkaan sukulaisnaisen kans. Niin miekin. Haluan, että äitini saa paljon mahdollisuuksia matkustaa niin kauan kuin pystyy.

Ja jos Jumala suo, ehkä jonain päiväna äitini voi tulla tänne meille veljeni ja perheensa kans. Pitää odottaa ainakin pari vuotta vielä, koska aivan turhaa jos ne matkustaa tänne nyt kun veljeni poika on vielä pieni. Pitkä, kallis, väsyttävä matka, jonka veljeni poika varmaan helposti unohtaa.


Isäni ei halunnut matkustaa tänne ollenkään kun se oli vielä elossa. Se ei koskaan ollut kova matkustamaan. Sen takia perheeni ei matkustanut paljon kun olin pieni. Muistakseni me oltiin vain kaksi kertaa Jakartassa yhdessä (kerran kun olin vain 7 v ja sitten kun olin 13 v), mutta tottakai teimme paljon hauskoja juttuja yhdessä Bandungissa ja Bandung ympärillä, kuten esim. huvipuistossa. Ja myös vietimme paljon aika mummolassakin. 


Isän äiti tykkäsi paljon Hopjes-karkista. Joka kerta kun kävimme sen luona, se tarjosi meille Hopjes karkkia. Kerran me oltiin siellä ja ulkona oli pari naapurin kananpoikaa. Ne oli niin söpöjä ja pieniä ja kehotin veljeäni nappaamaan yksi niistä koska halusin koskea sen. Veljeni hiipi hitaasti niiden perään ja onnistui nappaamaan yhden. Olin niin innoissani ja just kuin yritin koskea sitä, isoäitimme käski, "Anna sen mennä!"


Voi eiiii...emmie haluneet tehdä mitään pahaa sille. Halusin vain koskea sen, mutta silti totelimme käskyä. Ai...muistoja, muistoja...silloin elämä tuntui niin yksinkertaiselta... 

Hyvää Juhannusta!

Minä: Herra Aurinko, missäs oot ollu?
Hr. A: Noh, mitäs luulet? Oon ollu lomalla.
Minä: Ai jaa...no, ompa mukava nähdä sut taas.
Hr. A: Niinkö? Joskus valitat kuumuudesta jos tuun esiin ilman ystäviäni, pilviä ja raitista tuulta.
Minä: No joo, joskus liika on liikaa, mut ihan oikeasti, sua tarvitaan ja kaivataan täällä. 
Hr. A: Kiva kuulla. :-) Hyvää juhannusta sulle!
Minä: Kiitos samoin.  

Etäsuhde

Eräs tuttu lähtee opiskelemaan ulkomaille kuudeksi kuukaudeksi. Sillä on ollut parisuhde nuoremman miehen kans ja se on huolissaan etäsuhdestaan, varsinkin kun tämä suhde alkoi vasta pari kuukautta sitten. Lisäksi, mies on kuulemma aika komea ja sillä on paljon faneja.


Sanoin sille, että tää olisi "hyvä testi", koska sitten ne voisi tietää miten vahva heidän side on. Toisaalta myös toisin voi käydä, mut en sanonut sitä ääneen. Tarkeinta on se, että koska päätös on tehty ja liput on maksettu, molempien pitää vain yrittää parhaansa saada etäsuhde toimimaan.

Sitten kerroin sille mitä mieheni ja minä teimme silloin kun asuimme erillään. Chattailimme ja lähetimme sähköposteja ja tekstiviestejä säännöllisesti. Nytkin joka kerta kun olemme erillään (esim. mieheni on työmatkalla), pidämme yhteyttä joka päivä. Yleensä lähetämme toisillemme 2 tekstiviestiä päivässä ja sitten puhumme puhelimella, mut jos emme voi puhua puhelimella, yritämme chattailla. Jos on mahdollista puhua puhelimella joka päivä, teemme niin. 

No, tietysti jokaisella pariskunnalla on omia "järjestyksiä". Pääasia on se, että molemmat on tyytyväisiä. Etäsuhde ei oo helppoa, mut ainakin nykyään on helpompaa (ja halvempaa) pitää yhteyttä teknologian avulla. 


glitter-graphics.com

Paparazzi

Vanha ulkomaalaisparisko tuli käymään ja mies kysyi, "Voisinko ottaa kuvasi?"

Epäröin hetken ennen kuin vastasin, "No joo, kai se on ihan ookoo."

Ne näytti mukavilta, joten uskoin että kuvani ottaminen olisi turvallista.

Mies sitten otti kuvani kun olin skannaamassa tuotteita hihnalle. Kun vaimo pakkasi tavaroita pussiin, se kysyi mieheltä, "Ootko ottanut hänen kuvansa?"

Mies vastasi, "Juu. Otin kuvan teistä."

Vaimo protestoi, "Etkääääää!!!! En tykkää kun kuvani otetaan!" 

Mie vain nauroin he he hehhhhhh...:-D

Sitten juteltiin vähän niiden kans (ihanaaaaa kun voin puhua englanniksi joskus töissä ha haaahhhhhh). Mies oli kuulemma töissä Indonesiassa joskus. Ne on ollut eläkeläisiä jo 10 vuotta ja on ollut matkustanut paljon yhdessä. Mukavaa!!! 

Mekin haluamme matkustaa paljon, varsinkin kun olemme vanhoja. Toivottavasti olemme hyvässä kunnossa ja meillä on varaa matkustaa. Jos ei oo paljon varaa matkustaa, onhan halpoja paikkoja/vaihtoehtoja olemassa ja ei tartte lähteä kauas.

Grillauskausi Alkaa

Jep. Hieno päivä oli. Vihdoinkin aurinko paistoi, vaikkei koko päivä. 15 astetta lämmintä ja ehdimme grillata makkaraa ja purilaista ennen kuin pilvet tuli peittämään aurinkoa taas. Kokeilimme uuden grillin, jonka R2 tilasi netistä, koska meidän entinen baby grilli oli liian pieni ha ha...

Lisäksi nappasin pari kuvaa söpöstä oravasta, joka oli nauttimassa ruokaa puussa samalla kun söimme pihalla. Halusin ottaa enemmän kuvia, mutta valitettavasti kun se tajusi mitä tein, heti se karkasi kauas...

Eilen kävimme anoppini tykönä ja luessani lehtiä, sain tietää että viime vuoden kesäkuu hellepäiviä oli poikkeuksellisia. Siis viime vuonna lämpötilä nousi jopa 26 asteeseen kesäkuun puolivälissä (muistaakseni), mutta edellisenä vuonna oli vain 15 astetta. Ja kolme ja neljä ja viisi vuotta sitten oli samalla lailla, noin 13-16 astetta. Varsinainen Lapin kesä. 

Ainakin sääennusten mukaan tällä viikolla pitäisi olla lämpimämpää kuin viime viikolla. Toivottavasti se on totta, koska mulla on niin paljon suunnitelmia, jotka vaati ihanaa ilmaa. :-D

Haluamme grillata taas yhdessä monta kertaa, joten toivotaan paljon aurinkoaaaaaa!!!!