Odottamaton Vastaus

Eräs mummo kävi kaupassa ja sen nostaessaan tavaroita hihnalle, tämä keskustelu alkoi:

Mummo: Eikö tyvär paleltu?
Minä: No eiiiii...
Mummo: Onko kotimaassasi koskaan kylmää?
Minä: Ei. Alin lämpötila on ehkä noin +18'C.
Mummo: Jaa...tuleeko ikävä?
Minä: Joskus, mutta ei niin paljon.
Mummo: Mistä syystä tulit tänne?
Minä: Miehen takia.
Mummo: Onko sulla hyvä mies?
Minä. On. Onneksi. :-D
Mummo: Oletko tehnyt lapsia?
Minä: Ei.

Silloin pelkäsin mitä se aikoi sanoa seuraavaksi. En halunnu kuulla "Varmaan ne tulee, kun ne tulee" tai "Ettekö halua lapsia?" tai jotain sellaista.

Onneksi, se vastasi, "On se kivaa, että olet täällä."

Mikä helpotus! Hymy nousi huulilleni ja se oli paras vastaus, mikä olisi voinu kuulla. Kiitos vain, mummo, kiitos, kiitos, kiitos! :-D

Baby Jane

Ostin kirjan Helsingin lentokentän kirjakaupasta ennen kuin meiän kone lähti Wieniin. En ehtiny katsella kaikki kirjat, joten nappasin sen heti ku näin ton Oksasen kirjan (lisäksi se oli halpa). En tiennyt mistä se kertoi, koska kirjan kannessa ei kerrota mitään muuta paitsi kehuja. Siksi olin yllättynyt ku aloin lukemaan sitä koneessa. Voi voi...mikä kirja!

En voi sanoa, että tykkään siitä kovasti, mut se avasi uuden maailman mulle. En oikein ymmärrä masentuneiden elämää, joten oli mielenkiintoista lukea sen läpi. Aavistin jo alusta asti, että kirjassa oli varmasti synkkä loppu, mut yllätyin kuitenkin kun luin mitä tapahtui. Oijoi...toivoisin paremman lopun. Toivoisin, toivoisin, toivoisin...haluaisin kerjätä, "Älä nyt mene pimeyden puolelle. Mene valon puolelle! Älä nyttttt...!"

Ehkä se sittenkin on hyvä kirja, koska se sai mut tuntemaan näin. Nyt kannattaa lukea Puhdistus loppuun asti. Aloin lukemaan sitä jo kauan kauan sitten, mut se jäi kesken. 

Ikärajavalvonta

Töissä kun kysytiin henkkareita, jotkut nuoret valitti, "Mut kysyit jo kerran multa." 

Teki mieli sanoa niille, "Kuulepas, hei, joka päivä töissä näen pari sataa ihmistä. Miten voin muista sut? Jos sulla on 2 päätä, sit VARMASTI muistan sut." 

Mut tietysti en sanonut sitä ääneen. Nauroin vain ja pudistin päätäni. Ehkä ens kertaa pitää sanoa mitä haluan sanoa.

Kerran kysytiin henkkari tytöltä ja ottaessan sen lompakostaan, se kikutti. Ihmettelin miksi se alkoi kikuttamaan tuolla lailla (se kikutti vielä antaessaan sen mulle). Kun katsoin henkkarinsa, huomasin että se oli jo 25 v. Jaaaaaaaa...se oli kai iloinen, että luulin sen olevan niin nuorena vielä ha ha...