Pari päivää sitten eräs mummo kävi kaupassa. Hän käveli suoraan kassalle ja ojensi minulle kaksi isoa tyhjää pulloa. En ymmärtänyt mitä hän oikein halusi, joten kysyin olivatko pullokoneet rikki vai mitä. Hän kysyi missä pullokoneet olivat. Täääähhh???
Näytin hänelle missä ne olivat, mutta huomasin miten hämmentynyt hän oli pullokoneiden ääressä. Niin kuin hän yritti etsiä jotakin. Näytin hänelle mihin pullojen piti laittaa ja hän yritti laittaa ensimmäisen pullon väärinpäin. Niinpä minun piti näyttää hänelle miten se toimi ja sitten kun molemmat pullot olivat jo laitettu koneeseen, painoin vihreänapin, otin kuitin, ja ojensin kuitin hänelle. "Sillä lailla," sanoin hänelle.
Tämä mummo ei ole kovin vanha eikä ole ensimmaista kertaa kaupassa, joten ihmettelen miksi hän ei tiennyt tästä asiasta. No, muistan selvästi meidän ensitapaamisen. Hän oli ärtyneen näköinen silloin, niin kuin hän halusi purkaa tunteitaan minulle. Hän sanoi minulle olevansa eläkeläinen ja eläkeaika oli paska väihe. Hän sanoi närkästyneenä, "Älä koskaan lopeta työskentelyä! Eläkeaika on tylsää!"
Hän kertoi minulle mitä hän teki ennen ja sitten hän valitti tästä ja tuosta. Vaikka hän oli maksanut ostoksensa ja aloin jo palvella seuraavaa asiakasta, hän seisoi vielä edessäni eikä näyttänyt lähtevän pois kassalta. Yritin kuunnella hänen tarinansa niin hyvin kuin pystyin, vaikka se oli vähän vaikeaa koska minun pitikin keskittyä jo seuraavaan asiakkaani. Mutta vihdoinkin ennen kuin seuraavan asiakkaani piti maksoi ostoksensa, hän lähti pois vastahakoisen näköisenä.
Asiakkaat ovat kaikenlaisia! Onneksi en ole koskaan kohdannut liian vaikeita asiakkaita.
glitter-graphics.com
Eräänä iltana töissä ennen kauppa meni kiinni, olin moppaamassa lattia kun joku asiakas tuli. Kuunnellessani hänen ääntä pyytäämään apua, käännyin ympäri ja heti näin pettymyksen hänen kasvoissaan. Kai hän epäili etten ymmärtänyt paljon suomea. Oli hauska ilme! Silti hän kysyi minulta apua kuitenkin koska kauppa oli aika tyhjä ja työkaverini ei ollut näkyvissä.
Hän halusi ostaa kalaoljykapseleita ja näytin hänelle missäpäin ne olivat. Hän tuli perässäni hitaasti sanoen että hänellä oli jalkakramppi. Näytin hänelle kaksi vaihtoehtoa ja hän valitsi yhden niistä. Sitten hän sanoi, että hänen kramppi oli pahempi ja hän kysyi jos meiltä löytyy merisuolaa. Käskin hänen odottamaan paikallaan koska näytti siltä, että hänellä oli kovat tuskat. Hän kiitti minua, juoksin perälle hakemaan merisuolaa, sitten ojensin merisuolapaketin hänelle.
Hän aukaisi paketin heti ja kertoi minulle, että merisuola auttoi poistamaan kramppia. Hän otti vähän merisuolaa käteensä ja sitten laittoi sitä suuhuunsa. Otin merisuolapaketin ja kalaoljypaketin häneltä ja sanoin sille, "Ei ole hoppua." Menin kassalle odottamaan ja noin 15 sekunnin jälkeen hän tuli maksamaan ostoksensa. Hänen oikea jalksansa oli lähes sataprosentisesti parantunut. Mainiota! En edes tiennytkään, että merisuola tepsi kramppiin.
Onneksi silloin voisin auttaa häntä, mutta jos en ymmärtänyt mitä hän halusi, voin aina kutsua työkaverini ja kysyä hänen apuansa. No, loppujen lopuksi tällaisilla kasvoilla on oma etunsa, koska uusi asiakas aina puhuu minulle hitaasti ja sekin auttaa minua ymmärtämään paremmin mitä hän haluaa tai tarvitsee.
