Minä: Herra Aurinko, missäs oot ollu? Hr. A: Noh, mitäs luulet? Oon ollu lomalla. Minä: Ai jaa...no, ompa mukava nähdä sut taas. Hr. A: Niinkö? Joskus valitat kuumuudesta jos tuun esiin ilman ystäviäni, pilviä ja raitista tuulta. Minä: No joo, joskus liika on liikaa, mut ihan oikeasti, sua tarvitaan ja kaivataan täällä. Hr. A: Kiva kuulla. :-) Hyvää juhannusta sulle! Minä: Kiitos samoin.
Eräs tuttu lähtee opiskelemaan ulkomaille kuudeksi kuukaudeksi. Sillä on ollut parisuhde nuoremman miehen kans ja se on huolissaan etäsuhdestaan, varsinkin kun tämä suhde alkoi vasta pari kuukautta sitten. Lisäksi, mies on kuulemma aika komea ja sillä on paljon faneja.
Sanoin sille, että tää olisi "hyvä testi", koska sitten ne voisi tietää miten vahva heidän side on. Toisaalta myös toisin voi käydä, mut en sanonut sitä ääneen. Tarkeinta on se, että koska päätös on tehty ja liput on maksettu, molempien pitää vain yrittää parhaansa saada etäsuhde toimimaan.
Sitten kerroin sille mitä mieheni ja minä teimme silloin kun asuimme erillään. Chattailimme ja lähetimme sähköposteja ja tekstiviestejä säännöllisesti. Nytkin joka kerta kun olemme erillään (esim. mieheni on työmatkalla), pidämme yhteyttä joka päivä. Yleensä lähetämme toisillemme 2 tekstiviestiä päivässä ja sitten puhumme puhelimella, mut jos emme voi puhua puhelimella, yritämme chattailla. Jos on mahdollista puhua puhelimella joka päivä, teemme niin.
No, tietysti jokaisella pariskunnalla on omia "järjestyksiä". Pääasia on se, että molemmat on tyytyväisiä. Etäsuhde ei oo helppoa, mut ainakin nykyään on helpompaa (ja halvempaa) pitää yhteyttä teknologian avulla.
Vanha ulkomaalaisparisko tuli käymään ja mies kysyi, "Voisinko ottaa kuvasi?"
Epäröin hetken ennen kuin vastasin, "No joo, kai se on ihan ookoo."
Ne näytti mukavilta, joten uskoin että kuvani ottaminen olisi turvallista.
Mies sitten otti kuvani kun olin skannaamassa tuotteita hihnalle. Kun vaimo pakkasi tavaroita pussiin, se kysyi mieheltä, "Ootko ottanut hänen kuvansa?"
Mies vastasi, "Juu. Otin kuvan teistä."
Vaimo protestoi, "Etkääääää!!!! En tykkää kun kuvani otetaan!"
Mie vain nauroin he he hehhhhhh...:-D
Sitten juteltiin vähän niiden kans (ihanaaaaa kun voin puhua englanniksi joskus töissä ha haaahhhhhh). Mies oli kuulemma töissä Indonesiassa joskus. Ne on ollut eläkeläisiä jo 10 vuotta ja on ollut matkustanut paljon yhdessä. Mukavaa!!!
Mekin haluamme matkustaa paljon, varsinkin kun olemme vanhoja. Toivottavasti olemme hyvässä kunnossa ja meillä on varaa matkustaa. Jos ei oo paljon varaa matkustaa, onhan halpoja paikkoja/vaihtoehtoja olemassa ja ei tartte lähteä kauas.
Jep. Hieno päivä oli. Vihdoinkin aurinko paistoi, vaikkei koko päivä. 15 astetta lämmintä ja ehdimme grillata makkaraa ja purilaista ennen kuin pilvet tuli peittämään aurinkoa taas. Kokeilimme uuden grillin, jonka R2 tilasi netistä, koska meidän entinen baby grilli oli liian pieni ha ha...
Lisäksi nappasin pari kuvaa söpöstä oravasta, joka oli nauttimassa ruokaa puussa samalla kun söimme pihalla. Halusin ottaa enemmän kuvia, mutta valitettavasti kun se tajusi mitä tein, heti se karkasi kauas...
Eilen kävimme anoppini tykönä ja luessani lehtiä, sain tietää että viime vuoden kesäkuu hellepäiviä oli poikkeuksellisia. Siis viime vuonna lämpötilä nousi jopa 26 asteeseen kesäkuun puolivälissä (muistaakseni), mutta edellisenä vuonna oli vain 15 astetta. Ja kolme ja neljä ja viisi vuotta sitten oli samalla lailla, noin 13-16 astetta. Varsinainen Lapin kesä.
Ainakin sääennusten mukaan tällä viikolla pitäisi olla lämpimämpää kuin viime viikolla. Toivottavasti se on totta, koska mulla on niin paljon suunnitelmia, jotka vaati ihanaa ilmaa. :-D
Haluamme grillata taas yhdessä monta kertaa, joten toivotaan paljon aurinkoaaaaaa!!!!
Pari päivää sitten katsoin "Ole Luonani Aina" (Never Let Me Go). Kun löysin sen imdb sivuilta viime vuonna, tiesin sen olevan joku toivoton leffa, mut silti uteliaisuus voitti. Ja aavistukseni oli oikea.
Ennen kuin leffa loppui, halusin huutaa, "AARRRGGHHHHHHH!!!!!!"
Yleensä vihaan leffoja, joissa on surullisia loppuja. Sen takia en oo edes kattonu "Enkelten Kaupunki" leffaa (City of Angels) koska nainen kuolee ja loppujen lopuksi mies, enkeli joka luovutti voimansa joten se vois elää ihmiseksi, jää yksin.
Silti suosittelen tätä leffaa, koska se herätti voimakkaita tunteja, mm. iloa, epätoivoa, surua, vastenmielisyyttä, angstia. Tämä leffa muistuttaa mua, että tosi maailmassakin on ihmisiä, jotka luovuttaa vaikka on muitakin vaihtoehtoja olemassa. Ihmisiä, jotka kateudensa takia tekee ilkeitä temppuja muille. Ihmisiä, jotka yrittää epäesteettisiä kenoja saadakseen mitä vain ne haluaa modernin teknologian avulla. Ihmisiä, jotka rakasti toisistaan, muutti erilleen, sit tulee takasin yhdessä.
Sekin herätti paljon kysymyksiä. Mikä on teknologian eettisen raja? Onko kloonatuilla ihmisillä sieluja? Kuinka pitkälle tilanne voi mennä jos kateus voittaa? Voimmeko vapauttaa itsemme jos olemme "aivopesty" lapsuudesta asti? Kehtaammeko yrittää päästä irti indoktrinaatiosta? Uskaltammeko yrittää muuttaa kohtaloamme?
Kazuo Ishiguro itte (jonka kirjan takia tämä leffa on tehty) sanoo, että se on pääsääntöisesti rakkaustarina, vaikka siinä on sci-fi elementtejä. Pari hienosti suoritettu kohtausta jää mieleen, erityisesti Andrew Garfield hauraan Tommyn roolissaan.
P.S. Mun mielestä on aika hauskaa, että kolme päähenkilöä on suurin piirtein samanikäisiä, mut minusta Keira Knightley (Ruth) näyttää paljon vanhemmalta kuin Andrew Garfield (Tommy) ja Carey Mulligan (Kathy). Itse asiassa, Andrew on 2 vuotta vanhempi Keiraa. Kai se johtuu siitä, että Andrewlla ja Careylla on söpöjä kasvoja, joten ne näyttää nuoremmilta.
